Society Killed Teenager

Hey-o!
Mulla yllättäen jäänyt päivittely vähemmäle, ja jälleen erran minulla on pätevä syy sihen ja sysän vastuun täydellisesti pois omilta niskoilta, täysn muiden taakaksi!
Mä lähdin tosiaan parinpäivän pikavisiitile Stadiin, kun tylsistyin, ja minut tuntien matka tietty venyi. Tällä kertaa hieman pidemäksi, eli olen olut kuukauden päivät reissamassa, ja eilen olen palannut takaisin.

Kauheasti mulla nyt ei ole kuva materiaalia, enkä oikein kunnollista postausta saa aikaiseksi, sillä oma koneeni sanoi itsensä irti tuon kuukauden aikana kun olin omila teilläni, ja nyt istun mutsin rouskulla. Tää läppäri on ihan kauhee, enkä osaa aja tätä! XD lol

Kuten mainitsin niin kävin kuukauden päivät pyörimässä Stadissa, ja olen alkanut tuntea oloni siellä jäleen hyväksi. Suunitelmissa olisi jo palata pikkuhiljaa takaisin pääkaupunkiseudulle.Etelässä tuli juhlittua enemmän kuin tarpeeksi, ja voin kertoa ettei kauhean monia selviä päiviä ole ollut! Sietäisin saada alkoon jo kanta-asiakaskortin!

Tässä yhdeltä ilalta kuva, kun tosiaan oltiin Tavastialla, lauantai Discon 2vuotis synttäreillä. Mun tukasta ja muutenkin olemuksesta ei kannata kauheesti välitää, sillä mun ei alunperin pitänyt lähte mihinkään, joten oon vähän laginen, ja mukaan ynnätään törkeä alkoholimäärä, niin tsuppiduu ja tsamppadai!

Kansallismuseossa päädyttiin muunmuassa
poseeraamaan valtaistuimella, ja kuvaan
on myös päässyt Minttu, eli mun ketunhäntäni.

Käytiin myös erään ystävättären kanssa tutustumasa hieman kansallismuseoon, jossa pääsin toteamaan että musta olis tulut oiva raksamies, ja tultin myös siihen tulokseen että kansallismuseon ''aarrekammioon'' olis syytä tulla udelleen, isomman laukun kera. Senverran maukkaita koruja siellä oli! Suosittelen oikeestikki jengii käymään siellä! : D Oli ihan loistava mesta.

Etelän tapahtumista en sitten enempää kerrokkaan, muuten pidätte mua ihan kauheena otuksena (mikäli sikäli se nyt on enään mahdollista tästä petrata) mutta katsotaan nyt koska suuret seikkailuni tulevat ilmi! En malta odottaa seuraavia tapahtumia! Tämä mun henkilökohtanen elämäni kun sattuu oleman niin jännitävää! Kauniit ja Rohkeat aivan kalpenevat tässä mun sosiaalisen elämäni juonenkäänteiden rinnalla.





Kun saavuin takaisin mun vanhempieni luokse, sain ilokseni huomata että mulle oli aasiasta lappanut pieni kasa paketteja!

Maailman hienoin korvakoukku.

Tilasin ympäri aasia koruja, sekä laitoin tilauksen myös ripsienpidennys välineet jotka myös saapuivat postitse minulle suoraan kotiin. Vuosikausia olen tehnyt hiusenpidennyksiä ja väsäillyt kaikenlaisia tukkajutuja, joten nyt oli muutoksen aika. Pääti opetella tekemään ripsienpidenyksiä, ja tähän asti olen tyytyväinen tilaamaani aloitus paketiin, josta löytyy kaikki tarpelliset välinet, sekä runsaasti erinvärisiä sekä mitaisia ripsiä. Olen tässä viimeisen vuorokauden aikana tutustunut välineistöön, sekä kokeillut muutamien ripsien liimausta, ja olen innoissani.

Laitoin liitteeksi kuvan tilaamastani korvakoukusta, ja kunhan loputkin tilamani orut saapuvat voin laitaa niistä hieman kuvia, sekä muuta turhaa informaatiota. Toi korvaouku oli nyt vaan sellainen pakolnen hehkutus kuva, sillä olen siitä niin innoissani. En malta odottaa jotta loputkin korutkin saapuvat, jolloin saatte kadehtia mua!

Vielä lopuksi pahoittelen jos sanoista puuttuu kirjaimia, sillä tää näppäimistö on ihan homo, eikä suostu yhteistyöhön mun kanssani.

Seuraavan kertaan. Kadehtikaa ystävät kadehtikaa<3

-Paris Of  France

I Feel Perfect

 Hyvää alkavaa päättyvää elokuuta, ja erittäin iloista alkavaa syyskuuta kaikille.

Saavuin tässä paripäivää sitten pieneltä juhlinta kierrokselta eteläsuomesta. Vietin Tampereella viikon juhlien oikein railakkaasti, jonkajälkeen suuntasin nenäni Helsingin töölöön, entisille asuinsijoilleni. Oli aivan upeaa päästä käymään Helsingissä ensinmäistäkertaa moneen aikaan, ja halu muuttaa takaisin olisi erittäin suuri.


Vietin viikon Tampereella kahden ystäväniluona, ja voin kertoa etten muista koska olisin viimeksi pitänyt niin paljon hauskaa! Juhlittua tuli niin paljon, ettei edes nukkumaan ehtinyt, puhumattakaan syömisestä. Baarissakin sain kuulla kommenttia siitä kun tanssin vain kokoajan, enkä istunut laisinkaan koko iltana. Vietimme myös ns. tyttöjen iltaa, johon kuului 4 tyttöä ja minun lisäkseni vielä yksi poika. Chillailimme kaikki kasvonaamiot kasvoilla, ja pukeutuneina pyjamiin.  Kuvasta voi jo päätellä hyvinkin paljon meiningistä

Helsingissä vietin 4päivää ainoastaan, ja näistä päivistä jokainen muistikuva on valkoviinin sumentama. Pääpointti Helsingissä oli se, että tunsin heti luisuvani samoihin vanhoihin kaavoihin, ja tekeväni heti samoja asioita kuin aina ennenkin. Ainoat puuttuvat rutiinit olivat aikaiset aamuheräämiset, Coffee Housesta haettu cafe mocha sekä metro lehti. Kaipaan suuresti tuota aamurutiinia.
Mitä tähän Helsingistä otettuun kuvaan tulee, niin puolustaudun tuon reuhkani suhteen siinämieless, että olen sen juuri kuvanottamispäivänä sävyttänyt harmaaksi. Mulla on tosi huono tapa aina innostua hiusvärien ja sävytteiden kanssa, niin tuo harmaa sävyte oli todella tumma ensinmäiset päivät, mutta tasoittunut jo upean väriseksi vaaleanharmaaksi. Kyseessä ei siis ole musta tai muutenkaan tumma tukka, vaan erittäin vahva harmaa.




Olen tosiaan siis jälleen kotiutunut vanhempieni luokse Suomen ja Ruotsin rajalle, ja yllätyksekseni vastassa minua olivat täällä odottamassa pienet synttäritilaukseni, jotka tein elokuun puolessavälissä. Aasiasta tuli kaksi paketia, joissa toisessa oli uusi ihana karvakasa, ja toisessa oli rakastamani Betsey Johnssonin sormus.



En tiedä välittyykö kuvasta kaikki innostukseni, mutta olin aivan oneni kukkuloilla, ja pitkitin pakettien avaamista niin pitkään kuin vaan pystyin (kokonaiset 30minuuttia!)






Tässä  kuva kyseisestä sormuksesta, joka on siis kultainen kahdensormen sormus, ja sitä koristavat kaksi kyyhkyä, ankkuri sekä pieni ruusu. En muista milloin olisin viimeksi iloinnut näinpaljon yhdestä sormuksesta! 

Tässä olen juuri viimeiset paripäivää säätänyt uuden tukan kanssa, ja laitan myöhemmin kuvia uudesta tukastakin, kunhan saan tämän pehkon taltutettua, ja transformoiduttuani ihmisen näköiseksi olennoksi.





Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänään jotain pientä syksyn meikeistä ja ostoslistastani, mutta se jäänee ilmeisesti toiseenkertaan, sillä en millään viitsi alkaa samaan postaukseen vielä näkemään metreittäin tekstiä syksyn meikeistä ja etenkin kynsilakoista, sekä yms vastaavasta.

Tässä oli sitten tälläinen kevyt postaus viimeviikkojen kuulumisia, ja joidenkin pettymykseksi en haukkunut tai arvostellut ketään! XD Lupaan vielä kirjoittaa lisää näitä upeita mielipiteitäni, joilla ei ole minkäänlaisia perusteluja, ja jotka yleisesti muutenkin ovat aina perseestä!

Luv ya all<3
Paris Of France

The Bitch Is Back!

Mä olen koko kesän ja kevään toistanut itseäni kuin vähä-älyinen, ja sanonut etten kirjoita enään.
Tänään tapahtui jotain sellaista, ja mut valtasi törkeän välttämätön tarve jakaa rumia mielipiteitäni ja törkeyksiäni koko kansan kanssa.

Niinkuin osa tietää, mun elämä ei ole sujunut niinkuin olin sen joskus suunitellut. Häntä koipien välissä olen poistunut Helsingistä, sukulaisten huomaan kylään ja pimeään pohjolaan tervehtymään.
Sain huomata, ettei entinen parisuhteeni ollut sitten sitä mitä olin sen kuvitellut olevan. Elämä jatkuu, vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Mä sairastuin hieman, tai hieman enemmänkin tossa alku keväästä, ja mun terveys vain huononi kesää kohden mentäessä, mutta nyt voin mitä miellyttävimmin.
Mä olen jälleen aloittanut rakastamani juoksemisen. Juhlin, shoppailen ja pidän hauskaa sydänmeni kyllyydestä! Koskaan ei ole liian myöhäistä nauttia elämästä, kunhan sen vain oivaltaa.

Olen vakaasti harkinnut, että jatkaisin kirjoittamista. Mä pidän, kirjoittamisesta, kuten myös liikkumisesta, mutta mä olen hieman laiskan puoleinen.
Nyt kun mun jaksaminen ja energiataso (kiitos kahvin) on korjattu huippuunsa, harkitsen jopa päivittäväni blogia (ainakin tämänkerran XD) ja mielessä pyörii juuri myös ulkoasun loppuunvieminen!

Tämä nyt riittäköön nopeaksi infoamiseksi!

Suurin syy, miksi aloin kirjoitta, on jälleen kerran blondius!
Eräs tuttavani, ei niin mieluisa tapaus, ilmoitti juuri aivan mielissään vaalentaneensa hiuksensa, ja saaneensa niistä valkoiset.
MIKÄ SAAVUTUS! HIPHURAA!
Hitto, mä olen ollut viimeiset 7vuotta blondi, ja voin kertoa sen ettei mulla eläessäni ole ollut luonnonvaaleat hiukset! Aina valkaistu reuhka! Hittolainen!
Mä en voi käsittään miten blondiudesta oleminen nähdään niin vaikeana?
Hyvä on, tämä imee paljon aikaa ja rahaa sekä vaivaa, mutta ei tämä ole ylitsepääsemätön este! Tämä tuttavani on vaalentanut hiuksiaan varmaan viimeisen vuodenverran, vihdoin ja viimein saavutti haluamansa lopputuloksen.
Mä olen siis suorastaan aivan pöyristynyt tästä! Ja se mitä mä myös ihmettelen äärinmäisen paljon, miksi hän tekee tästä näin suuren numeron? Ei valkoisissa hiuksissa ole enään mitään erikoista.
Valkoiset hiukset on niin nähtyä! Suurin osa mun tuttavista on jossain vaiheessa omannut valkoiset hiukset, ja toisille siitä on tullut vain elämäntapa.
Itse yritän juuri päästä eroon pinttyneestä tavastani valkaista hiukset, joten kokeellisessa mielessä hiukseni ovat nyt tumman harmaat.

Tiedän sen, että tein itsekin tästä aiheesta nyt aivan typerän haloon ja suuren-numeron, mutta mä nyt olen millainen olen.

Kaikista hauskinta tässä koko tilanteessa on mun mielestä se, että hyvän ystäväni kanssa, molemmat kävimme hieman naljailemassa tämän tuttavamme saavutusta!
Olimme ''innoissamme'' tuttavamme valkoisista hiuksista, ja utelimme vieläkö tukka on päässä! Tuttavani lisäsi itsestään jopa kuvan heti värjäyksen jälken, ja tietysti minun oli pakko kommentoida kyseiseen kuvaan, että hiukset näyttävät keltaisilta, ja suosittelen hopeashampoota!
En malttanut olla naljailematta sekä kiusoittelematta. Tämä saattaa saada mut näyttämään nyt ihan hirveeltä ja kauheelta ihmiseltä, mutta jokainen meistä välillä ilkeilee. Toiset enemmän, ja toiset vähemmän.

Se on hyvin ihmisten tietoudessa, että mä olen pinnallinen ihminen. En omasta mielestäni huonolla tapaa. Mun mielestä on kiva keskustella ulkonäöstä, ja on ihana kun joku toinenkin osaa keskustella ulkonäöstä.
Tänään tapasin erästä ystävääni kahvilassa, ja hänkin tunnetusti on hieman pinnallinen (eikä kyllä hänkään huonolla tavalla) ja keskustelun aiheemme pyörivät lähinnä liikunnassa, syömisessä sekä muiden ihmisten lihomisessa. Tämä on hyvin yleinen keskustelunaihe.
Pressopannun nopean tuhoamisen lomassa, tulimme siihen tulokseen, että eräs entinen ystävämme on lihonut törkeästi! Miten hän ei huomaa sitä itse?

Kaikki tämä ulkonäkökeskeisyys tänään, sai minut pohtimaan sitä kuinka katoavaista ulkoinen olemus on. Tälläkin hetkellä voisin luetella monia ihmisiä, joita pidin ennen todella hyvän näköisinä, mutta heille tapahtui jotain. Jotain todella kamalaa.
Onko ikääntyminen kuin sairaus? Ikääntyessämme menetämme ulkoisen särmämme, joka on ennen kiehtonut niin monia. Muutumme harmaiksi ja tylsiksi, vakiinnumme, ja elämämme keskittyy kotiin ja työpaikkaan.

Itse olen päättänyt taistella tätä kauheaa tautia vastaan, ja olenkin jälleen kunnostautunut eri plastiikkakirurgien nettisivujen tutkailussa. Kunhan nyt pääsisin tässä jonkinlaiseen ratkaisuun eri täyteaine vaihtoehdoista, niin ensinmäinen askel olisi jo otettu!

Tämä voi tuntua joistakin todella turhalta tekstiltä (kun kuviakaan ei nyt ole) ja vaikutan turhamaiselta, tai tyhjäpäältä tai muuta. Sama ihminen olen edelleen, kuin ennenkin, mutta tämäpäivä on vain ollut hyvin ulkonäkökeskeinen, ja siksi kirjoitankin vain typeriä ulkonäköön liittyviä asioita.

Tätä tekstiä kirjoittaessani muistin miksi kirjoittaminen on niin ihanaa&lt;3 En millään haluaisi lopettaa turhan tekstin suoltamista. Minulla kun koskaan ei ole mitään kunnollista sanottavaa. Pelkkiä kirjoitusvirheitä, sekä sanahelinää. Tästä minä kuitenkin nautin, ja minut tunnetaan (kirjoitusvirheistä!!!) tyylistäni ilmaista asiat suoraan, mutta äärimmäisen mutkikkaasti ja hankalasti. (lauseessa järkeä 10)
Asia niin tai näin, jaksoi ketään lukea enään mun turhia jorinoita, niin mä haluan jälleen kirjoittaa. (huomaa eroavaisuus tekstin alussa ilmenevään epävarmuuteen)

Mä rakastan elämää, ja mikä tärkeintä mä rakastan kauneutta! Elämä on kaunista<3 Eläkää täysillä ja nähkää maailman kauneus!

TTYL

Paris Of France

formspring.me

Frankly My Dear, I Dont Give A Damn. http://formspring.me/ParisEffect